11. kerta Kankkuselle toden sanoi, kotikisan kirous murtui – “Aja nyt jo saamari hiljempaa”

2.4.2019 / 20:54
Juhat Kankkunen ja Piironen Suomen MM-rallissa 1991 (Kuva: Marko Mäkinen).

[ A- ] / [ A+ ]

Rallin nelinkertainen maailmanmestari Juha Kankkunen täyttää tänään tiistaina 2. huhtikuuta 60 vuotta. UrheiluUutiset.com omistaa sivustolla koko päivän Kankkuselle muistelemalla hänen komeaa uraansa.

Rallin MM-sarjassa kauteen 1991 lähdettäessä Juha Kankkunen oli jo lajin kaksinkertainen maailmanmestari ja 11-kertainen osakilpailuvoittaja, mutta jotain kuitenkin puuttui: Suomen MM-rallin voitto. Ensimmäisen kerran vuonna 1979 Keski-Suomen legendaariseen sorasirkukseen osallistunut Kankkunen oli 80-luvulla kokenut jos jonkinlaista tavoitellessaan tuota himoittua kotikilpailun voittoa, mutta täysosumaa ei vain tuntunut tulevan, ei sitten millään.

– Kotikilpailuni voittaminen tuntui jo mahdottomalta tehtävältä. Jyväskylään näytti vuodesta toiseen kertyvän aina sen kauden kaikki huonot tuurit. Olin johtanut Suurajoja jo usein, mutta aina tapahtui jotain ihmeellistä, joka pudotti minut pois voittotaistelusta. Suurajojen ykköstila näytti tosissaan karttavan minua. Minulla alkoi olla jo jonkinlainen paniikki siitä, että voitanko kotikilpailuani koskaan, Kankkunen myöntää.

Tuohon aikaan MM-ralleihin valmistautuminen erosi melkoisesti nykyisestä mallista, kun tallit, kuljettajat ja kartanlukijat käyttivät siihen todella paljon aikaa.

– Panostin harjoitteluun todella paljon. Ajoin reittiä läpi yötä päivää, tunsin periaatteessa jokaisen mutkan reitiltä ulkoa, Kankkunen sanoo.

Vuonna 1986 Kankkunen sijoittui Jyväskylässä Peugeotin ratissa toiseksi. Seuraavana vuonna Kankkunen oli mukana Lancialla, samoin kuin Markku Alen.

– Ensimmäisellä pätkällä ajoimme tolppaan, toisella kaasu juuttui kiinni, kolmannella törmäsimme puuhun, kuudennella hajosivat kypäräpuhelimet, yhdeksännellä lensimme lepikkoon ja menetimme yhden renkaan, Kankkusen kartanlukija Juha Piironen luettelee tuon vuoden Suurajojen tapahtumia heidän osaltaan.

Noista tapahtumista huolimatta Kankkunen kävi tiukkaa voittotaistelua Alenia vastaan, kunnes Lempään erikoiskokeella haaveet siitä ensimmäisestä kotikilpailun voitosta kariutuivat vuoden 1987 osalta lopullisesti.

– Lanciasta katkesi takatukivarsi ja pyörä taittui poikittain auton alle. Tehtiin yli kymmenen minuuttia remonttia siellä pätkällä. Sen hässäkän jälkeen ajoin vihan vimmoissani rallin 22 viimeiselle erikoiskokeelle pohja-ajat ja päädyin vielä viidenneksi.

“Jalat ja kädet siinä hommassa oli palaa”

Vuosina 1988 ja 1989 Kankkunen kilpaili Suomen MM-rallissa Toyotalla. Vuoden 1989 kilpailua Kankkunen johti jo parilla minuutilla, kunnes Toyotan moottori syttyi tuleen ja edessä oli keskeytys, aivan kuten oli ollut kohtalona myös vuotta aiemmin. Vuoden 1990 kilpailusta monet muistavat ne hetket, kun Kalliokosken erikoiskoetta pitkin laahustaa kaasuvaijerin katkeamisen kokenut Lancia, jota ohjasti kartturi Piironen ja konehuoneen päällä istui “kaasuttaja” Kankkunen, konepelti osittain auki.

– Jalat ja kädet siinä hommassa oli palaa. Kaasutin auton moottoria käsipelillä. Välillä savu jo nousi hanskasta ja vaihdoin kättä ahkerasti, mutta en antanut periksi, vaikkea kipeää teki, Kankkunen kuvailee.

Kaksikkoa oltiin tapahtuneen johdosta jopa hylkäämässä kilpailusta, mutta lopulta todettiin ettei sääntöjä oltu rikottu, koska sekä Kankkunen, että Piironen olivat todistetusti olleet koko ajosuorituksen ajan auton kyydissä. Piironen tosin sai 150 markan rikesakot, koska turvavyöt eivät olleet kiinni.

– En ole ikinä ennen pelännyt ralliautossa, mutta silloin pelkäsin. Minun oli pakko työntää pääni sivuikkunasta ulos, että näin ohjata. Samaan aikaan muut ohittivat meidät hirmuvauhdilla ja autot vilahtivat pääni ohi vain muutaman sentin päästä, Piironen muistelee.

Jotenkin tuo tilanne kaikkinensa kuvasti osuvalla tavalla sitä Kankkusen käsittämätöntä epäonnea, mitä hän juuri Suomen MM-rallissa vuodesta toiseen koki ja se himoittu kotikulmien MM-rallin voitto tuntui kiertävän koko ajan vain kauempaa ja kauempaa. Sitten tuli vuosi 1991 ja vihdoin kaikki palaset loksahtivat Kankkusen kannalta onnistuneesti kohdalleen.

“Taktiikkani oli ajaa puhtaasti ja nätisti”

Jyväskylän Suurajoissa vuonna 1991 kuljettajilla oli edessään 42 erikoiskoetta yhteispituudeltaan reilut 524 kilometriä. Carlos Sainz johti kilpailua ensimmäiset kolme erikoiskoetta, kunnes Alen nappasi johtopaikan haltuunsa saapuen myös ensimmäiselle yötauolle ykkösenä.

– Aikaisemmista vuosista poiketen en lähtenyt ajamaan heti täysillä ja kovalla riskillä. Taktiikkani oli ajaa puhtaasti ja nätisti, sekä varmasti tietä pitkin. Halusin nähdä miten korkealle pääsen puhtaalla ajolla, Kankkunen taustoittaa.

Alen onnistui pitämään johtopaikastaan kiinni vielä perjantain avauserikoiskokeen ajan, kunnes Sainz nousi johtoon.

– Meillä oli hankaluuksia Myhinpäässä. Vaihdoimme ennen pikataivalta autoon uudet iskunvaimentimet, mutta heti ensimmäisen hypyn jälkeen ne uudet iskunvaimentimet jumiutuivat ala-asentoon ja erikoiskokeen lopussa autosta hajosi vielä kardaani. Joko taas kerran tässä käy näin, ajattelin. Emme hävinneet Myhinpäässä (perjantain viides erikoiskoe) onneksi kuin muutaman sekunnin, huolto sai auton välittömästi kuntoon ja taistelu jatkui.

Mitä pidemmälle kilpailu eteni, niin sitä selvemmin Sainzin ja Kankkusen asema kärkikaksikkona korostui ja voittotaistelu käytiinkin näiden kahden kuljettajan kesken. Sainz oli juhlinut Jyväskylässä voittoa edellisenä vuonna ollen Suurajojen historian ensimmäinen ei-skandinaavi-voittaja ja Kankkusen synkkä historia kotikilpailussaan oli jo kaikkien tiedossa. Jännitys oli huipussaan ja jokaisen erikoiskokeen tuloksia kärkikaksikon osalta odoteltiin kuin jouluaattoa lapsena.

– Jämsään mennessä vauhti oli jo todella hurjaa. Carlos vastasi hyökkäykseeni ja ajoi muutaman pohja-ajan ja sai kasvatettua taas johtoaan, mutta nyt liikuttiin turvallisen riskirajan väärällä puolella, Kankkunen pohti lauantain etenemistä kilpailun jälkeen.

Sitten edessä oli lauantain viimeinen erikoiskoe ja kuinka osuvasti, nimeltään Surkee. Surkee tällä kertaa Sainzille, joka oli johtanut kilpailua 25 erikoiskoetta peräkkäin.

“Voitontunne oli kertakaikkisen mahtava”

Sainz teki Surkeen erikoiskokeella ajovirheen ja kaatoi Toyotansa. Kankkunen tosin korostaa, että ei ralli heti siihen ratkennut, hän kun oli itsekin sortua samaisella erikoiskokeella Sainzin perässä ajaessaan ulosajoon.

– Sain pahasti rikkoutuneella autolla ajaneen Carloksen erikoiskokeen puolivälissä kiinni ja ajoin hänen nostattamassaan sankassa pölyssä kovaa, aivan turhan kovaa, vauhtia eteenpäin. Hieman ennen ison tien osuutta katastrofi oli enemmän kuin lähellä. Piironen oli ehtinyt jo kerran vierestä minulle kirota, että “aja nyt jo saamari hiljempaa, tämä kisa on jo ratkennut, etkä kaiken lisäksi edes näe tuossa pölyssä mitään”. Ajattelin vain, että ei tässä mitään hätää ole, lasketaan vain menemään.

– Pian sen keskustelun jälkeen erään talon kohdalla sieltä pölyn seasta eteemme ilmestyi yhtäkkiä kuution kokoinen kivi. Ehdin juuri ja juuri väistää kiven ja pystyin kääntämään Lancian vielä takaisin tielle, kun Piironen karjaisi vierestä, että “hei, eikö nyt kannata ajaa jo ihan hiljaa, Carlos ajaa tuossa 100 metriä edessämme ja peli on jo ratkennut, älä nyt rupea enää reuhaamaan”.

Nyt Kankkunen uskoi kartanlukijaansa, pääsi ison tien osuudella Sainzista turvallisesti ohi ja loput erikoiskokeesta Kankkunen ajoi niin hiljaa, että mahtui juuri ja juuri tulosluettelossa kymmenen nopeimman kuljettajan listalle. Ennen viimeistä ajopäivää Kankkusen johtomarginaali oli jo yli minuutin, joten se ensimmäinen voitto Suurajoista oli enemmän kuin lähellä.

– Tiesin, että sitä eroa ei kukaan kiinni aja, mutta ennen maalia oli turha hehkutella mitään. Jo omakohtainen kokemus aikaisemmilta vuosilta oli minulle useaan kertaan osoittanut, että kun jokin paikka poksahtaa rikki, niin kilpailu on siinä. Mutta auto kesti enkä tehnyt ajovirheitä ja ajoimme voittajina maaliin.

Suomen MM-rallin historiassa tuo vuosi 1991 muistetaan ikuisesti juuri siitä, että se oli Kankkuselle, Keski-Suomen omalle pojalle, se huikean uran yksi tähtihetkistä.

– Pitkään ja hartaasti odotetun voiton hetki oli upea. Tunsin, että olin todella ansainnut sen voiton. Olin yrittänyt sitä jo 10 vuotta ja vasta 11. yritys toi vihdoin kaivatun ykköstilan. Jyväskylän voitto oli minulle myös henkisesti todella tärkeä, kyseessä oli kotikilpailu, olit Keski-Suomesta Laukaan poika ja ralli ajettiin lähes kotinurkissa. Ja kun vihdoin voitit sen kilpailun, niin voitontunne oli kertakaikkisen mahtava, Kankkunen hehkuttaa.

Kankkunen juhli Suomen MM-rallin voittoa vielä vuosina 1993 ja 1999. Kankkunen on Hannu Mikkolan lisäksi ainoa kuljettaja Suomen MM-rallin historiassa, joka on yltänyt yleiskilpailun voittoon kolmella eri automerkillä. Mikkola ajoi voitot Fordilla, Toyotalla ja Audilla, Kankkunen Lancialla, Toyotalla, sekä Subarulla.

Suomen MM-ralli 1991 lopputulokset

1) Juha Kankkunen (Lancia) 4.36.52
2) Didier Auriol (Lancia) + 56,0
3) Kenneth Eriksson (Mitsubishi) + 2.23,0
4) Carlos Sainz (Toyota) + 2.55,0
5) Tommi Mäkinen (Mazda) + 4.03,0
6) Mats Jonsson (Toyota) + 4.45,0
7) Ari Vatanen (Ford) + 5.00,0
8) Stig Blomqvist (Nissan) + 7.24,0
9) Armin Schwarz (Toyota) + 8.12,0
10) David Llewellin (Nissan) + 13.21,0

Kankkusen keskinopeus: 113,6 km/h
Pohja-ajat: Sainz 17, Kankkunen 9, Vatanen 8, Auriol 7, Alen 5, Eriksson 2, Schwarz 2, Jonsson 1, Mäkinen 1, Salonen 1

Juha Kankkunen Suomen MM-rallissa 1979-2010

1979 – 14. (Ford Escort RS2000 MKII)
1982 – Keskeytys (Opel Manta GT/E)
1983 – 6. (Toyota Celica Twincam Turbo)
1984 – 5. (Toyota Celica Twincam Turbo)
1985 – Keskeytys (Toyota Celica Twincam Turbo)
1986 – 2. (Peugeot 205 Turbo 16 E2)
1987 – 5. (Lancia Delta HF 4WD)
1988 – Keskeytys (Toyota Celica GT-4 ST165)
1989 – Keskeytys (Toyota Celica GT-4 ST165)
1990 – 5. (Lancia Delta Integrale 16V)
1991 – 1. (Lancia Delta Integrale 16V)
1992 – 2. (Lancia Delta HF Integrale)
1993 – 1. (Toyota Celica Turbo 4WD ST185)
1994 – 9. (Toyota Celica Turbo 4WD ST185)
1996 – 2. (Toyota Celica Turbo GT-Four ST205)
1997 – 2. (Ford Escort WRC)
1998 – 3. (Ford Escort WRC)
1999 – 1. (Subaru Impreza S5 WRC ’99)
2000 – 8. (Subaru Impreza S6 WRC ’00)
2001 – Keskeytys (Hyundai Accent WRC2)
2002 – Keskeytys (Hyundai Accent WRC3)
2010 – 8. (Ford Focus RS WRC ’08)

22 kertaa mukana, 3 voittoa, 4 kertaa toinen, kerran kolmas

Teksti: Jari Hotti
toimitus@urheiluuutiset.com

Lähde: Sorateiden Grand Prix 50 vuotta -kirja


Facebook kommentit