Lasse Lampi ajaa TeijoTalot Rallissa 0-autona todellisella harvinaisuudella. Alla on A-ryhmän Mitsubishi Galant.
Lampi aloitti työn Mitsubishi Galant VR-4:n kehittäjänä 80-luvun lopulla. Hän ajoi käytännössä kaikki auton soratestit. Lisäksi hän saavutti Galantilla automallin ensimmäisen kansainvälisen voiton.
– Voitimme Malesian rallin 1988. Siitä se projekti ja kehitystyö varsinaisesti alkoi, Lampi kertoo.
Ensimmäisen kerran Lampi ja Mitsubishi olivat yhteistyössä itse asiassa jo vuonna 1983. Silloin merkki rakensi B-ryhmään kuulunutta nelivetoista turbomoottorista Starion-mallia. Lampi ajoi ensimmäisen prototyypin soratestit Skotlannissa. B-ryhmä lopetettiin kuitenkin ennen kuin Starion ehti edes viivalle. Tilalle tuli A-ryhmän Galant.
Lammen autonkehittäjän taitojen ansiosta jo vuonna 1989 Galant saavutti kaksi MM-osakilpailuvoittoa. Molemmat voitot olivat melkoisia yllätyksiä, sillä uudelta autolta ei odotettu vielä suuria. Lisäksi voittoihin ajaneet kuljettajat eivät olleet tuolloin sarjan supertähtiä.
– Vuosi 1989 oli erittäin kiireinen. Testasimme todella paljon. Saimme auton hyväksi, ja Mikael Ericsson ajoi sillä Jyväskylässä yllätysvoittoon. Seuraava kisa autolla oli vasta Englannin MM-ralli, ja siellä Pentti Airikkala voitti, Lampi sanoo.
Lampi ei kaikesta huolimatta halua ottaa suurta kunniaa Galantin menestyksestä. Hän teki vain työtään. Jotakin arvostuksesta kuitenkin kertoo se, että tallin sisäisessä puhelinliikenteessä hänen kutsumanumeronsa MM-ralleissa oli kolme, kun tallipäällikkö oli yksi.
– Minä vain ajoin ja kerroin omia mielipiteitäni mitä autolle pitäisi tehdä ja miten siitä saataisiin vielä parempi. Meillä oli erittäin hyvä tiimi. Se oli kuin yhtä suurta perhettä. Andrew Cowanin vetämä Ralliart-organisaatio oli loistava. Kaikki tekivät innostuneesti ja motivoituneina töitä menestyksen eteen. Se pieni ydinryhmä tiimissä toimi vaan niin pirun hienosti. Meillä synkkasi hyvin. Pääinsinöörinä oli Roland Lloyd. Loistava kaveri hänkin, Lampi muistelee.
– Kaikki sanoivat, että Galant oli iso ja möhkö ja painava. Mutta ei se ollut. Tai olihan se aluksi painava, mutta laitoimme sen laihdutuskuurille, ja lopulta se oli aivan sääntöjen määräämässä minimipainossa. Se näytti painavalta, mutta ei sitä ollut. Galant oli erittäin hyvä ajettava. Ainoa huippukuski, joka ei pitänyt siitä, taisi olla Timo Salonen. Auto oli vähän aliohjautuva. Mitä pienempi tie, sitä paremmin se meni. Akseliväli oli pitkä, ja lisäksi takajousitus oli mahtava. Jopa tänä päivänä se Galantin takajousitus olisi ihan käypää tavaraa nykyisissä ralliautoissa, Lampi innostuu.
Mitsubishi ei Galantin aikakaudella ajanut koskaan täyttä MM-sarjaa. Merkki ajoi vain merkittävimmät osakilpailut. Lisäksi Galant oli viimeisiä autoja, joita kehitettiin kuskin ajotaidoilla eikä tietokoneilla.
– Kyllä ne sensorit olivat silloin kuskin ja insinöörin päässä. Kerran siinä 80-90-vaihteessa testattiin Japanissa, ja auton sisällä oli joku ihmeen tietokone. Se sylki ajaessa paperiliuskaa koko ohjaamon täyteen. Eihän sinne paperin sekaan meinannut edes mahtua, Lampi hymähtää.
Lampi on onnistunut taltioimaan osan Galantin menestyksestä. Hänellä on kotitallissaan Suomessa kolme alkuperäistä Galant VR-4 -autoa. Vastaavia tehdastallin alkuperäisiä autoja on maailmassa jäljellä enää muutamia. Lammen tallissa olevat yksilöt eivät ole mitä tahansa, vaan kaikkien kilpailuhistoria on tarkkaan tiedossa.
– Kaikki autot ovat alkuperäisessä kunnossa. Olen pitänyt niistä todella hyvää huolta. Mustalla autolla ajoin kaksi kertaa Suomen MM-rallissa ja kerran RAC-rallin. Lisäksi olen ajanut sillä muutaman SM-rallin. Yksi puolestaan on yksilö, joka valmistui Ari Vataselle 1989 Monte Carloon, ja samalla autolla hän ajoi myös Portugalissa. Itse ajoin sillä Ruotsin MM-rallin. Se Vatasen ajama auto on nyt Juha Kankkusen automuseossa, Lampi kertoo.
TeijoTalot Rallissa Lammen käsissä esiintyvä Galant on ollut alun perin Mitsubishin tehdaskuskien nuotitusauto.
– Auto matkusti seitsemän vuotta ympäri maailmaa, ja sen jälkeen se seisoi toistakymmentä vuotta. Ryhdyttiin katsomaan, että jos siitä saisi historic-auton. Puolitoista vuotta autoa on nyt rakennettu.
– Tämä auto tuli ihan uutena Kenneth Erikssonille Jyväskylään 1991. Viimeinen autolla harjoitellut on Richard Burns Argentiinassa. Itse sain pelastettua auton sen jälkeen Suomeen. Tekniikka on täysin A-ryhmäläinen, ja koko auto on tehty alkuperäisistä osista. Ainoastaan turvakaaret ovat tätä päivää.
Lampi huomauttaa, että hän ei omista tätä kyseistä autoa, vaan se on rakennettu eräälle asiaan vihkiytyneelle yksityishenkilölle. Auton arvoa Lampi ei suostu arvioimaan, mutta se on selvää, että hintalappu olisi hyvän matkaa kuusinumeroinen. Hintaa nostaa se, ettei toista samanlaista ole edes tarjolla.
– Ei näitä ole enää missään. Ei itse asiassa tehtaan museossakaan Japanissa ole, Lampi korostaa.
TeijoTalot Ralli ajetaan 13.5., ja keskuspaikkana on Salon Perniö.
Miiro Koivula, twitter @MiiroKoivula
Facebook kommentit