Salonen ja Hirvonen, kahden eri aikakauden erot – “Vedettiin siinä sitten ilta rapuja”

27.7.2017 / 01:10
Vasemmalta oikealle, Mikko Hirvonen, Timo Niemi ja Timo Salonen (Kuva: Jari Hotti).

[ A- ] / [ A+ ]

Pari viikkoa ennen Suomen MM-rallia ajettiin Sastamalan ympäristössä kovatasoinen Autoglym Ralli. Siellä nähtiin myös kahden eri aikakautta edustaneen loistavan rallikuljettajan lähes ensikohtaaminen, kun rallin vuoden 1985 maailmanmestari Timo Salonen, sekä urallaan neljä rallin MM-hopeaa saavuttanut Mikko Hirvonen ottivat vertailuun oman aikakautensa tavat valmistautua Keski-Suomen sorasirkukseen.

Autoglym Rallin lehdistötilaisuudessa pari viikkoa sitten kahden erikoiskokeen mittaiseen näytösajoon valmistautunut Timo Salonen, sekä Historic-luokan kilpailuun valmistautunut Mikko Hirvonen yllättivät monet kun selvisi, että herrat eivät ole aiemmin juurikaan vuosien saatossa törmänneet. UrheiluUutiset.com sai kunnian ottaa kaksi loistavaa rallikuljettajaa yhteishaastatteluun ja aiheiksi nousivat Suomen MM-ralliin valmistautuminen, sekä muutenkin kahden eri aikakauden erot rallin MM-sarjassa.

Kun huomioidaan se, että Salosen puheissa mennään 80-luvulle ja Hirvonen puolestaan käy läpi oman aktiiviuransa vaiheita 2000-luvun puolelta, niin erot ovat odotetusti valtavat. Kulttuuri rallin MM-sarjan toimintatavoissa on muuttunut ja kun Salosen, sekä Hirvosen kokemuksia kuuntelee, niin todellakin puhutaan kahdesta täysin eri aikakaudesta. Yksi asia kuitenkin yhdistää: toiminta on ollut aina viimeisen päälle ammattimaista, niin ennen vanhaan, kuin nykyäänkin. Tämä siitäkin huolimatta, että kyllähän ennen vanhaan meininki oli huomattavasti paljon rennompaa kuin nykyisin.

Salonen voitti rallin maailmanmestaruuden vuonna 1985. Hirvoselta mestaruus jäi saavuttamatta, mutta MM-hopeamitaleja löytyy peräti neljä ja Hirvonen onkin usein arvioitu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista rallin MM-sarjan niistä kuljettajista, jotka eivät koskaan urallaan sitä lajin suurinta titteliä saavuttanut. Kun nostetaan esiin Suomen MM-ralliin valmistautumisen erot 80- ja 2000-luvuilla, niin Salonen itse asiassa pystyy ottamaan kantaa molempiin.

– Kyllä, olen kokenut ne molemmat. Sen niin sanotun “old good times” -ajan ja sitten vuoden 2002. Se, kun kolme päivää harjoitellaan hirveässä paniikissa, ajetaan kisa ja sen jälkeen kaikki häipyy pois. Ennen vanhaan harjoiteltiin kuukausi. Ja jos oli vähän sellainen fiilis, että halutaan saunoa ja syödä rapuja, niin sitten tehtiin niin. Aikaa oli. Mitä kauemmin sai olla poissa kotoa, niin sen parempi, Salonen muistelee.

Rapuihin liittyy myös hauska muisto vuosikymmenten takaa, kun kesken harjoittelujakson sitten haluttiin saunoa, sekä syödä niitä rapuja ja jos ei sitten lähdetty “baanalle” seuraavana päivänä, niin sitten ei lähdetty.

– Muistan, kun Mäkisen Timon kanssa harjoiteltiin aikoinaan kimpassa. No vedettiin siinä sitten yksi ilta rapuja, niin seuraavana päivänä kumpikaan ei pystynyt laittamaan kypärää päähän, Salonen naurahtaa ja lisää, että myös varsinaisen rallin jälkeen kuljettajien “seremoniat” venähtivät ja kiire ei ollut kenelläkään.

– Päättäjäisjuhlat rallin jälkeen olivat hurjat ja kaksi päivää yleensä tultiin Jyväskylästä kotiin.

15 vuotta sitten, kun Salonen juhlisti 50-vuotissyntymäpäiviään ajamalla Suomen MM-rallin urallaan viimeistä kertaa, niin jo nuotitusvaiheessa mies oli ihmeissään ja se MM-sarjan uuden ajan “kulttuurishokki” iski vanhan mestarin kasvoihin oikein huolella.

– Sain maahantuojalta Peugeotin vakioauton millä sitten harjoittelin ja tein nuotit. Jouduin kuitenkin soittamaan järjestäjälle jossain vaiheessa, että en minä tällä “korppusahalla” saa nuottia tehtyä annetun aikataulun puitteissa. Olen myöhässä seuraavalle pätkälle mentäessä, en ehdi millään, kun tällä pitää joka kivi kiertää nuottia tehdessä. Se oli sellaista möyrimistä, Salonen kuvailee.

Selivaara logo 2017

“Ne opettelee sieltä ne pätkät ulkoa”

Hirvonen kilpaili ensimmäistä kertaa Suomen MM-rallissa juuri tuona samaisena vuonna 2002, kun Salonen ajoi omaa jäähyväiskilpailuaan. Myös Hirvonen allekirjoittaa sen näkemyksen, että 2000-luvulla rallin MM-sarjassa toimintamalli oli sellainen, että kiire oli koko ajan läsnä ja tämän päivän kuljettajat voivat vain haaveilla niistä Salosen aikojen kuukauden mittaisesta harjoittelujaksosta.

– 2000-luvun vaihteessa se alkoi muuttumaan pikkuhiljaa. Sitten kun ajoin, niin se oli koko ajan sitä, että kaksi päivää sai ajaa pätkät läpi ja kauhea kiire oli koko ajan. Ja sitten illalla vielä kelattiin videoita, Hirvonen muistelee.

Kyllä, videoita. Niitä in-car-videoita, missä erikoiskokeet on kuvattu auton sisältä ja siinä missä kuljettaja ei voi nuotituksen aikaan juurikaan autoa pysäyttää keskelle mutkaa ja miettiä, että mites tämä nuotti laitetaankaan, niin videoiden avulla tämä onnistuu. Salosen aikaan tälläisestä ei osattu edes uneksia.

– Nykyäänhän kuljettajat katsoo vieläkin enemmän pätkiä videolta, mitä minä jaksoin niitä aikoinaan katsoa. Kuulemma Thierry (Neuville) ja muut, nykyään kun WRC.comissa on edellisen vuoden on-board-videot jokaiselta kuskilta, niin ne opettelee sieltä ne pätkät ulkoa. On se kulttuuri muuttunut, Hirvonen korostaa.

Myöskään testaamisen suhteen ei Salosen aikaan ollut mitään rajoituksia, kun taas nykyisin on. Ja sitä testaamista myös valvotaan hyvin tarkkaan kansainvälisen autourheiluliiton FIA:n toimesta, että sääntöjä ei rikota. Hirvonen sanoo, että testaaminen ennen kaikkea Suomen MM-ralliin oli ensiarvoisen tärkeää juuri hurjien nopeuksien takia. Auto piti saada “osumaan käteen” mahdollisimman hyvin ennen varsinaista kilpailua.

– Suomessa, kun mennään aivan älyttömän kovaa, niin pitää olla vaan todella kova luotto siihen autoon. Sitten kun mennään kovaa, niin uskallat ajaa ja pitää kaasun pohjassa. Se, että auto ei tee mitään ylimääräistä, niin se oli itselleni se tärkein juttu. Joka vuosi se oli kuitenkin aina yllätys, kun tuli Jyväskylään, että miten paljon kovemmalta se vauhti tuntui täällä kuin missään tuolla Keski-Euroopassa, Hirvonen sanoo.

Kun miettii, että kuka esimerkiksi nykyisistä MM-sarjaa kiertävistä kuljettajista on hyvä testaaja ja voiko tälläisiä asioita edes vertailla, Hirvonen ei lähde nimeämään erikseen ketään.

– Tiimit suosii tietysti kuljettajia, jotka pystyy ajamaan tasaisesti koko ajan. Mutta en osaa vertailla kuljettajia, että onko joku parempi kuin toinen.

 

Kuva: Jari Hotti

Rallin maailmanmestari vuosimallia 1985 oikealla, nelinkertainen MM-hopeamitalisti vasemmalla (Kuva: Jari Hotti).

 

“Päijälässä kolme ukkoa 0,2 sekunnin sisällä”

Kun esiin nousee sitten se varsinainen ralli ja siinä käytävä taistelu kärkisijoista, niin myös tähän liittyen Salonen ja Hirvonen löytävät yhden varsin merkittävän eron eri aikakausien välillä.

– Erot ovat nykyisin yllättävän pieniä. Ennen kuin ajoit parikymmentä kilometriä pitkän pätkän Peugeotilla ja sait raivarin, niin pystyit vähän riskiä ottamalla vetämään 15 sekunnin pohjat. Tänä päivänä se on ihan mahdotonta, Salonen sanoo.

– Muistan aikoinaan, kun Päijälän pitkällä erikoiskokeella meitä oli kolme ukkoa 0,2 sekunnin sisällä, Hirvonen hymyilee muistellessaan tiukimpia taisteluja 2000-luvun Suomen MM-ralleissa.

On selvää, että 80-luvun hurjat B-ryhmäläiset kun pistetään ajo-ominaisuuksiensa puolesta vertailuun 2000-luvun eri WRC-autojen kanssa, niin erot ovat jälleen huimat. Tosin Hirvonen sanoo, että omat odotukset sen ajamisen vaikeuden suhteen B-ryhmäläisellä taannoin muuttuivat hieman.

– Pääsin viime vuonna rallicross-radalla ajamaan “pätkä-Quattroa” (Audi). Oli yllätys, että se auto ei ollutkaan niin vaikea ajaa mitä oletin. Riittävän haastava kuitenkin ja tuli vieläkin suurempi kunnioitus vanhempia kuljettajia kohtaan, että on se ollut hurja laite ajaa. Peugeot (Salosen mestaruusauto 1985) varmaan vähän erilainen, mutta saman tyylinen kuitenkin. Mutka piti saada kerrasta kohilleen. Nykyisillä autoilla on siinä mielessä helpompi paikata. On kyllä pitänyt olla “kassit kohillaan”, kun noilla B-ryhmäläisillä on ajanut, Hirvonen arvostaa.

Vuonna 1985, kun Salonen ajoi maailmanmestariksi, niin Peugeot oli erityisesti Saloselle todella raskas ajettava. Tähän oli oma syynsä, tosin Salosen toiveesta siihen tuli helpotus kesken kauden.

– Sain puhuttua ohjaustehostimen, niin se tietysti kevensi. Siihen asti, johonkin Korsikaan asti kun ajoin ilman tehostinta, niin eihän minulla voimat riittänyt. Kun ne otti jotain väliaikoja, niin alkupätkästä olin keulilla, mutta sitten vauhti putosi, kun ei ollut enää voimia, Salonen myöntää.

Suomen MM-ralli käynnistyy torstaina. UrheiluUutiset.com seuraa rallin tapahtumia tiiviisti koko viikon ajan paikan päältä Jyväskylästä.

Timo Salonen, 65

94 MM-rallia (aktiiviura vuosina 1979-1992)
Maailmanmestaruus 1985 ja MM-pronssia 1986
11 MM-voittoa, 24 palkintosijoitusta
257 erikoiskokeen pohja-aikaa
524 MM-pistettä
18 kertaa Suomen MM-rallissa, voitto 1985 ja 1986

Mikko Hirvonen, 36

163 MM-rallia (aktiiviura vuosina 2003-2014)
MM-hopeaa 2008, 2009, 2011, 2012
MM-pronssia 2006, 2007
15 MM-voittoa, 69 palkintosijoitusta
258 erikoiskokeen pohja-aikaa
1210 MM-pistettä
13 kertaa Suomen MM-rallissa, voitto 2009

Lue myös!

Outo auto tuotti päänvaivaa Timo Saloselle Autoglym Rallissa – ”Tää härveli stoppasi tähän” (18.7.2017)
Minillä odotetaan uutta autoa, Hirvosella edessään kiireinen loppuvuosi – ”Varmaan aika tiukka testiohjelma” (24.7.2017)

Teksti: Jari Hotti – Twitter: @JariHotti


Facebook kommentit